Lassi
Nummen seurassa
Jyväskylän
Kevät -tapahtuman järjestää Lassi Nummen nimikkoseura. Se on valtakunnallinen
kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys, joka on erikoistunut yleisötilaisuuksien
lisäksi kirjatyötön. Tämä kirjoitus kertoo, miten järjestö syntyi ja
millainen se on. Tekstin luettuaan tietää, miksi sen kotipaikka on
Jyväskylä, miten se toimii ja miksi se toteuttaa Jyväskylän Kevään. – Ennen kuin yhdistystä esitellään
tarkemmin: kuka Lassi
Nummi oli?
Lassi Nummi
Lassi Nummi
on kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettu modernisti, jonka
kaunokirjallinen tuotanto ja muu elämäntyö ovat merkittäviä. Hän on erityisesti
lyyrikkona Suomen kärkeä. Imperfekti on paikallaan puhuttaessa hänestä ihmisenä
ja hänen elämästään. Aikamuoto vaihtuu luontevasti preesensiksi, kun on kyse
hänestä kirjailijana: kuka Lassi Nummi oli, millainen lyyrikko ja prosaisti hän
on?
Perhetausta
Lassi Nummi
eli Lauri Yrjönpoika Nummi (9.10.1928–13.3.2012) syntyi monipuolisesti
sivistyneiden vanhempien lapsena. Yrjö Alarik Nummi ja Ida Maria Nummi, o.s.
Mahlberg tutustuivat toisiinsa Yhdysvalloissa toimivan kristillisen
opiston ainoina suomalaisina opiskelijoina. Avioiduttuaan he olivat pitkään
lähetystyössä Kiinassa, jossa syntyi esikoinen Yrjö. Äiti oli lempeä ja
vieraanvarainen, ja hän säesti laulajia. Turussa matematiikkaa ennen ulkomaille
lähtöään opiskellut isä harrasti koko ikänsä aktiivisesti eri taiteita ja
tieteitä: hän sävelsi, sepitti runoja, julkaisi kirjoja, valokuvasi, maalasi ja
oli kirkkorakennuksen arkkitehti. Lisäksi hän tutustui uusiin tieteellisiin
julkaisuihin alkukielillä. Lähetysvuosien jälkeen isä opiskeli papiksi ja toimi
vankilapappina ja rovastina, ja perheeseen syntyivät Lassi ja Seppo.
Isä näkyy
ohjanneen poikia määrätietoisesti heidän tuleville aloilleen. Lassin hän opetti
kirjoittamaan runoja antiikin mitoilla, mikä ei ollut lahjakkaallekaan
koululaiselle helppoa. Maalausta ja piirtämistä harrastavasta Yrjöstä eli
Ykistä tuli muotoilija, pianonsoittoon innostuneesta Seposta säveltäjä ja
kulttuuriorganisaattori.
Poikien
vartuttua Nummet muuttivat Kuopiosta Helsinkiin, ja Lassi kävi viimeisen
lukioluokkansa Kallion yhteiskoulussa. Suomessa oli sotavuosien jälkeen uusien
alkujen aika, ja nuoret oloivat siinä täysillä mukana. Yliopisto ja
pääkaupungin tarjoamat mahdollisuudet ja laajeneva ystäväpiiri avarsivat
veljesten maailmaa. Nuoret tulivat joukolla keskusteluihin ja musiikillisiin
illanistujaisissa veljesten pappilakotiin. Osallistujissa oli tieteiden ja
taiteiden tulevia suuria nimiä.
Myös Pirkko
ja Lassi Nummella oli myöhemmin kulttuurikoti, joka oli eräänlainen salonki
heidän ja poikien eli Markuksen ja Ilarin suurelle ystävä- ja tuttavajoukolle.
Siellä tavattiin, tutustuttiin, keskusteltiin innokkaasti ja pohjustettiin
kulttuurihankkeita.
Vieraita
tuli esimerkiksi Lahden kirjailijapäivien päätteeksi myös eri maista ja
maanosista, ja he saivat näin kosketuksen suomalaiseen kulttuuriin ja
elämänmenoon. Pirkko Nummi oli ylihoitaja, ja tapaamisiin osallistui usein
hänenkin työtovereitaan ja ystäviään, joissa oli lääketietieteen edustajia ja
hoitoalan ihmisiä. Kulttuurin koko kenttä oli läsnä: kodissa kävi eri-ikäisiä
taiteilijoita, tieteentekijöitä, päättäjiä ja nuorisoa. Mukana oli
runoilijoita, prosaisteja, elokuvantekijöitä, teatteriväkeä, tietokirjailijoita,
kirjallisuudentutkijoita ja kustannus- ja lehtialan edustajia.
Kaunokirjallinen
tuotanto
Lassi
Nummen tuotantoonsa kuuluu lyriikkaa, kaksi romaania ja novelleja. Häneltä
ilmestyi kolmisenkymmentä teosta, runoa ja proosaa. Lisäksi hän julkaisi
kulttuuripakinoita, tutkielmia ja esseitä. On myös hänen yhdessä Ilari Nummen
kanssa tekemiä elokuvakäsikirjoituksia ja ohjauksia sekä näytelmiä, joista
niistäkin yksi on toteutettu Ilari Nummen kanssa.
Ensimmäinen
Nummen kirja ilmestyi 1948. Se on salanimellä Jukka Kangas ilmestynyt vauhdikas
nuorison seikkailuromaani Kaksi kokematonta nuorukaista maailmalla monen
kokeneen konnan koulittavana.
Varsinaisia
esikoisteoksia on kolme, kaikki vuodelta 1949. Ne ovat runokokoelmat Intohimo
olemassaoloon ja Vuoripaimen sekä
pienoisromaani Maisema. Samana vuonna ilmestyi omaleimainen
Kulku-novelli. Niissä on välillä helähdyksiä romantisoinnista, symbolismista ja
suomalaisesta kansanrunoudesta ja -perinteestä. Jo alun alkaen Nummi kuitenkin
hakeutui sotia edeltäneestä ja niiden aikaisesta kansalliseen painottuvasta
linjasta kansainväliseen. 1940- ja 50-luvun modernismi on elimellistä jatkoa
sille 1920-luvun modernismille ja siihen kuuluvalle Tulenkantajien työlle, joka
nykyaikaisti Suomen kirjallisuutta ja joka on osa maailmanlaajuista
kirjallisuuden modernismia.
Ristikoissa Nummi uudistaa novellimuotoa. Erityisen kiinnostava on
hänen luomansa etsausnovelli. ”Chaconne” kokoelmasta Taivaan ja maan
merkit on modernin lyriikan helmiä.
Runokirja Kuusimittaa
ja muita säkeitä, joka on särjettyä muotoa käyttävä moderni eepos, on
Suomen 1900-luvun lyriikan merkkiteoksia. Linna vedessä peilaa
Suomen historiaa ja Olavinlinnan vaiheita, Kaksoiskuva ylistää
elämää ja aviorakkautta. Joulukonsertto sisältää juhla- ja
perherunoja kuten moni muukin Nummen kokoelma.
Hiidentyven ja Matkalla niityn yli aloittavat
uuden jakson. Ilmaisu on hioutunut mestarilliseksi, sivumäärä kasvanut ja
aines- ja sävyasteikko laajentunut. Suppeiden impressioiden ja mietelmien
rinnalla on runoelmia ja laajoja taide- ja matka-aiheisia
sarjoja. Viimeisissä kirjoissaan hän palaa lähelle, perheen ja lapsenlasten
pariin.
Kirjailijakuvan
piirteitä
Nummi
uudistui lyyrikkona vuosikymmenestä ja vuodesta toiseen. Teokset ovat
omailmeisiä, ja jokaisessa on erilainen rakenneidea. Lähes kaikki kirjat ovat
huolellisesti hiottuja. Hän työskenteli määrätietoisesti ja täsmällisesti
viimeistellessään yksityiskohtia lähes loputtomasti. Jopa jokainen säkeen
sisennys oli tehtävä millimetrin tarkkuudella.
Vaikka
teoksia on paljon ja ne ovat keskenään erilaisia, koko tuotannossa kertautuu
joitakin linjoja. Niistä erityisen keskeisiä ovat impressiot, kulttuurisuus ja
arvojen arviointi. Ensinnäkin suuri osa Nummen runoista perustuu katseen tai
muistin nopeasti tavoittamalle vaikutelmalle. Ohikiitävän hetken kuvaajana
Nummi piirtää runoissaan sensitiivisiä impressioita, joiden ainekset ovat
esimerkiksi luonnosta, läheisistä ihmisistä ja matkoilta. Monessa runossa on
teemana elämänilmiöiden ajallisuus. Ajan nopea riento tuo monesti haikean
kokemuksen kaiken katoavuudesta, mutta yhtä usein se saa tajuamaan elämän ja
sen hetkien kauneuden ja arvon.
Ohikiitävien
vaikutelmien lisäksi on toinenkin keskeinen ainesten antaja, nimittäin
kulttuuri eri muodoissaan. Kokoelmissa, runoissa ja proosassa on läsnä
varsinkin Euroopan ja Kiinan historia, monesti taustana ja vertauskohtana
nykyisyydelle. Naapurimaita, Eurooppaa ja kaukomaita edustaa usein jokin
yksityiskohta niiden menneisyydestä, ja runon nykyhetken kautta eri ajat kietoutuvat
toisiinsa. Matkoilla nähty rakennusperintö saa rikkaita merkityksiä, samoin
vieraissa maissa nähnyt juhlat ja rituaalit. Monisäikeisen kokemuksen aineksia
ovat etäisyys ja läheisyys, outous ja tuttuus, ja syntyy elämys siitä, että
ihmisyys on ajasta aikaan samaa. Antiikin teoksesta kohdistuu tarkkailijaan
ihmisen katse, ja toista on helppo ymmärtää. Kulttuurikaudet, filosofia ja muut
tieteet ja ajattelutavat elävöityvät viittauksissa, metaforissa ja suorissa tai
peitetyissä sitaateissa. Aiheet, otsikot ja rakenneideat ovat usein musiikista
ja kuvataiteista, ja ilmaisukeinot myötäilevät näissä taiteenlajeissa
esiintyviä.
Kolmanneksi
Nummen lyriikassa on ihmisyyden ja arvojen syväluotausta, jonka merkittävyys
kirkastuu lukijalle ehkä vasta, kun teosten ilmestymisestä on vuosia ja
vuosikymmeniä. Kestävien arvojen etsintä ja asioiden puntarointi nousee esille,
olipa teema rakkaus ja kuolema, perheonni, usko ja epäily, taide tai
elämän ilot. Elämänviisautta on yhtä hyvin lyhyissä runoissa kuin laajoissa
runoelmissa ja katsomuksellisissa sarjoissa. Arvojen punninta, elämän perustan
kartoitus ja katsomuksellisuus ovat tärkeitä mm. teoksissa Ristikot, Kuusimittaa
ja muita säkeitä, Lähdössä tänään, Linna vedessä ja Matkalla
niityn yli. Ihmisyhteys ja -veljeys, toisten ymmärtäminen ja arvostus,
vastuu ja avoin vuoropuhelu nousevat esille tavoittelemisen arvoisina asioina.
Kun läheinen ympäristö ja oma perhe-elämä kertautuvat kokoelmissa, niiden
tausta on sukupolvien ja ihmisten yhteisen maailman laajuinen.
Nummen
tuotanto on ahkerassa tekstienvälisessä keskustelussa eri kausien
kirjallisuuden ja muiden taiteiden kanssa. Hänen modernisminsa on läpikotaisin
suomalaista, perin juurin eurooppalaista ja samalla kiistatta maailmanlaajaa.
Varsinkin teoksessa Kuusimittaa ja muita säkeitä toisilleen
etäisiltä tahoilta olevat ainekset kutoutuvat yhteen. Niitä on
luonnonkulttuureista, antiikista, myyteistä, matkoista, eri maiden ja kausien
taiteista, historiasta ja kokoelman syntykauden tapahtumista.
Käännöksiä,
tunnustuksia ja tutkimuksia
Lassi
Nummen teoksia on luettu ja luetaan paljon, ja hän oli suosittu kirjallisuus-
ja kulttuuritilaisuuksien esiintyjä. Eräinä vuosikymmeninä väitettiin, että hän
oli pappien saarnoissa useimmin viitattu kirjailija. Hänet tunnettiin myös
henkevistä lehtipakinoista. Jokin hänen kirjoituksissaan ja kirjoissaan
puhuttelee. Eri tehtävien hyvä hoitaminen, sosiaalisuus ja ystävällisyys
lisäsivät hänen suosiotaan.
Kirjailija
toimi useilla aloilla sillanrakentajana ja hyvien hankkeiden edistäjänä, mikä
pantiin merkille ja mikä on yksi tausta hänen saamalleen arvostukselle. Hän
oli Uuden
Suomen kulttuuritoimittaja. Tärkeimpiä muista lehdistä, joihin hän
kirjoitti, olivat Uusi
Kuvalehti, Kauppalehti ja YV. Nummi vaikutti Raamatunkäännöskomitean
kirjailijajäsenenä 1973–1990. Lisäksi hän oli aikaansaava
järjestömies, joka toimi Suomen Kirjailijaliiton ja sananvapausjärjestö
PEN-klubin puheenjohtajana ja hoiti erilaisia tehtäviä lukuisissa muissa
järjestöissä. Häntä arvostettiin kansainvälisestikin, ja hän toimi eri
yhteyksissä Suomen kulttuurin epävirallisena suurlähettiläänä.
Nummen
teksti koskettaa ja innostaa. Hänen runojaan lausutaan paljon. Niitä esitetään
myös muissa maissa, ja hänen tuotannostaan on julkaistu useissa maissa
artikkeleja ja esittelyjä. Eri puolilla maailmaa on pidetty Nummen tuotannosta
yleisötilaisuuksia, esitelmiä ja alustuksia. Hänen runojaan on käännetty
useille kielille. Niitä on ilmestynyt mm. ruotsiksi, englanniksi, saksaksi,
viroksi, ranskaksi, norjaksi, unkariksi, romaniaksi, venäjäksi ja puolaksi.
Nummella
oli aikanaan merkittäviä saavutuksia, ja hän sai lukuisia tunnustuksia ja muita
arvostuksen osoituksia. Seuraavassa mainitaan niistä esimerkkejä, mutta tämä
luettelo ei ole kronologinen eikä tyhjentävä. Kirjailija vihittiin Helsingin
yliopistossa filosofian kunniatohtoriksi 1986 ja teologian kunniatohtoriksi
2000, ja hän oli taiteilijaprofessori 1990–1995. Hänen saamiinsa palkintoihin
ja tunnustuksiin kuuluvat mm. evankelis-luterilaisen kirkon
kirjallisuuspalkinto ja myöhemmin kirkon Mikael Agricola -risti, Suomen
Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto, Aleksis Kiven rahaston palkinto, P.E. Svinhufvudin muistosäätiön
taidepalkinto, Otavan kunniapalkinto, Uuden Suomen
Suometar-palkinto, Savonia-palkinto,
V. A. Koskenniemi -palkinto, valinta vuoden runoilijaksi ja viidesti valtion
kirjallisuuspalkinto, Pro Finlandia -mitali.
Lassi Nummen
tuotannosta pidetyt luentosarjat ja harjoituskurssit ovat keränneet suuren
opiskelijajoukon. Hänestä on ilmestynyt suuri määrä tutkimuksia, joista
laajimmat ovat seuraavat:
Katriina
Kajanneksen väitöskirja ”Maisema ulkona ja sisällä on sama”.
Kognitioanalyyttinen tutkimus Lassi Nummen proosasta. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 662. Helsinki 1997. 288 s.
Katriina
Kajanneksen tutkimus Intohimo näkemiseen. Lassi Nummen
varhaislyriikan kognitiivinen tulkinta. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 901. Helsinki 2003. 361 s.
Mikko Turusen
väitöskirja Haarautuvat merkitykset: Puukuvasto Lassi Nummen lyriikassa.
Acta Universitatis Tamperensis, 1530. Tampere University Press. Tampere 2010.
411 s.
Heiltä
kummaltakin on lisäksi suuri määrä tieteellisiä ja muita Nummi-artikkeleita.
Seuraavat
opinnäytetyöt ovat merkittäviä:
Anja
Salokannel: Traditio Lassi Nummen lyriikassa. Kotimaisen
kirjallisuuden laudaturtyö. Helsingin yliopisto 1971.
Anna-Liisa Alanko: Kaksoisaurinko.
Kontrapunktiset teemat Lassi Nummen lyyrisessä tuotannossa. Kotimaisen
kirjallisuuden lisensiaatintutkielma. Joensuun yliopisto 1992.
Erikseen
kannattaa mainita nimikkoseuran piirissä toimitetut Nummi-aiheiset
kokoomateokset, joissa on useiden tutkijoiden artikkeleita.
Lassi Nummen nimikkoseura
Yhdistyksen tausta
ja syntyvaiheet
Yhdistys
syntyi 2.2.2008 Kuopiossa, kaupunginkirjaston juhlasalissa. Se sai ensimmäisenä
vajaana toimintavuotenaan aikanaan laajan juhlakirjan ja seminaareja, ja
varsinainen perustaminenkin sujui vauhdikkaasti.
Yhdistys
muodostettiin nopeasti, mutta sitä ennen seuraa oli toivottu jo
pitkään. Jos syntyprosessin katsotaan alkaneen ensimmäisistä järjestöä
koskevista ideoista, se oli kuitenkin pitkä, peräti kymmenen vuoden mittainen.
Kun Lassi
Nummen 70-vuotisseminaari oli Jyväskylän yliopistossa vuonna 1998, Aarne
Toivanen toivoi keskusteluissa Nummelle nimikkoseuraa. Hän oli Nummen läheinen
ystävä ja pitkäaikainen työtoveri Raamatunkäännöskomiteasta, jossa hän oli
sihteeri ja Nummi kirjailijajäsen. Toivasen toivomus vahvistui seuraavina
vuosina vaatimukseksi. Gutta cavat lapidem, non vi sed saepe cadendo.
Kaksipäiväinen
seminaari kokosi yliopiston suuren juhlasalin täpötäyteen innokkaita kuulijoita
eri puolilta Suomea. Esiintyjiä olivat mm. Aarne Toivanen, Anna-Liisa Alanko,
Irmeli Niemi, Teivas Oksala ja Pekka Lilja sekä Lassi Nummesta edellisenä
vuonna väitellyt Katriina Kajannes ja kirjailijasta myöhemmin väittelevä Mikko
Turunen.
Iltajuhlassa
Nummea lausuivat Anna-Liisa Alanko ja Jouko Heikkinen, ja Seppo Nummen
sävellyksiä veljensä runoihin kuultiin Margareta Haverisen, Matti Piipposen ja
Collin Hansenin tulkintoina. Yliopiston kirjastossa oli Lassi Nummi
-kirjallisuuden näyttely, ja kirjailijan merkkipäivän kunniaksi julkaistiin
artikkelikokoelma Suuri fuuga. Sen artikkeleihin viitataan
vieläkin, ja niteen käytettävyyttä lisäsi Pirkko Nummen laatima luettelo
miehensä runoihin tehdyistä sävellyksistä.
Olihan nimikkoseura lopulta aikaansaatava. –
Nimikkoseura perustetaan harvoin kirjailijan elinaikana. Tällä kertaa asiaa
vauhdittivat Lassi Nummen ystävien toive ja yhteistyö ja se, että oli hänen
juhlavuotensa: kirjailija täytti 80 vuotta 9.10.2008.
Perustamisseminaarin
”Lassi Nummi, ajankohtainen modernisti” järjestivät valtakunnallinen
kirjallisuusyhdistys Suomen sana ry ja Kuopion kaupunginkirjasto. Suomen sana
oli jyväskyläläis-kuopiolainen yhdistys, joka keskittyi kirjallisuuden ja
kielen ajankohtaisiin ilmiöihin yhteistyössä Keski-Suomen kulttuuriyhdistyksen
kanssa. Näiden kahden seuran perustajista suurin osa oli eri alojen latinisteja
ja samalla kirjallisuuden ja suomen kielen ystäviä.
Osmo
Hänninen puhui runon tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille, ja Suomen kirjailijoiden
nimikkoseurat ry:n puheenjohtaja Matti Nummenpää kertoi kirjailijaseuroista
kulttuurin toimijoina. Aarne Toivasen puheenvuoro oli ”Lassi Nummi,
raamatunsuomennoksen asiantuntija ja valpas unilukkari”. Katriina Kajannes
valotti Lassi Nummen kirjailijakuvaa, ja opetusneuvos fil.tri Anna-Liisa Alanko
puhui musiikillisista aineksista Lassi Nummen runoudesta.
Perustamiskokouksen
puheenjohtaja oli Matti Nummenpää ja sihteeri Anneli Kankare. Lassi Nummen
seura ry:n puheenjohtajaksi valittiin Katriina Kajannes Jyväskylästä ja
varapuheenjohtajaksi Osmo Hänninen Kuopiosta. Hallituksen
järjestäytymiskokous oli perustajaisten jälkeen, ja sitten aterioitiin
ravintola Kummisedässä.
Yhdistyksen
linjasta oli alun alkaen oltu yhteydessä Lassi Nummeen. Kun häneltä pyydettiin
kirjallinen lupa seuraa varten, samalla keskusteltiin tulevan toiminnan
päämääristä. Hän otti kantaa keskeisiin kysymyksiin mutta jätti sitten
toimijoille vapaat kädet. Järjestön kotipaikaksi sopisi hänen mukaansa jokin
kolmesta vaihtoehdosta, jotka olivat hänen koulukaupunkinsa Kuopio,
asuinkaupunkinsa Helsinki ja Jyväskylä, jonka yliopistossa hänen tuotantoaan
tutkittiin ja pidettiin esillä luennoilla, harjoituskursseilla ja
seminaareissa. Hän antoi tukensa sille, että kotipaikka oli ensin Kuopio, ja
sille, että se myöhemmin vaihtui Jyväskyläksi. Kirjailija kertoo
kummastakin kaupungista artikkeleissaan ja runoissaan.
Ennen
perustamislupaa Lassi Nummi edellytti, että järjestö ei keskittyisi pelkästään
hänen tuotantoonsa ja persoonaansa vaan pitäisi esillä keskeisiä ja
ajankohtaisia kirjallisuuden ja kulttuurielämän ilmiöitä. Vaatimattomana ja eri
näkökohdat huomioon ottavana henkilönä Nummi pohti, mitä tehtävää ja merkitystä
vain häneen huomionsa suuntaavalla yhdistyksellä olisi.
Toimintaperiaatteet
Lassi Nummen
seura ry tekee tunnetuksi Lassi Nummen tuotantoa ja
elämäntyötä sekä edistää tutkimusta ja taiteellista toimintaa. Yhdistys
järjestää yleisötapahtumia, kokoaa julkaisuja ja verkostoituu muiden
kirjallisuus- ja kulttuuritoimijoiden kanssa. Yhdistys on puolueeton ja sitoutumaton
ja tekee yhteistyötä kaikkien siihen valmiiden kanssa. Järjestö korostaa monia
Nummellekin tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi lukemista ymmärryksen ja
empatian lisääjänä, kirjastoja ja kirjallisuudenopetusta ja
-tutkimusta.
Seura toimii varsinkin Nummen edustamien
ja hänelle läheisten organisaatioiden mutta myös muiden tahojen kanssa. Niitä ovat toiset järjestöt, kunnat,
kirjastot, lehdet, yliopistot ja muut oppilaitokset. Kumppaneita ovat alusta
asti olleet PEN-klubi, Suomen kirjailijaliitto, Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura, Raamatunkäännöskomitea sekä evankelis-luterilaiset ja ortodoksiset
seurakunnat. Alkuvuosina yhteistyö oli kiinteää Suomen sana ry:n ja
Keski-Suomen kulttuuriyhdistys ry:n kanssa – niin kiinteää, että ne lopuksi
fuusioituivat nimikkoseuraan.
Nummen
monumentaalinen elämäntyö ja sitä sivuavat kulttuuri-ilmiöt, hänen julkaisunsa
ja niiden keskeinen aiheisto ovat ehtymätön ainesvarasto
kulttuurityölle. Yhdistys pitää monin tavoin Lassi Nummen tuotantoa
esillä. Puhutun ja painetun sanan keinoin se lisää ja uudistaa tietoa aiheesta.
Tuoreet näkökulmat ja ajankohtainen tutkimustieto auttavat asiassa. Kaikille
avoimeen toimintaan osallistuu muiden kirjallisuuden ja lausunnan harrastajien
rinnalla joukko tutkijoita.
Nummi-tapahtumia
on vuosittain, ja niitä on ollut mm. Helsingissä, Joensuussa, Kuopiossa,
Jyväskylässä, Porissa, Viitasaarella ja Saarijärvellä. Suuret seminaarit
ovat vetäneet salit täyteen kuulijoita ja keskustelijoita, ja osa
tilaisuuksista on ollut pienempiä ryhmätapaamisia. Lassi Nummen 80-vuotisjuhlan
lisäksi merkittävin oli 90-vuotistapahtuma Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa.
Useassa seminaarissa on julkistettu yhdistyksessä koottu julkaisu. Jotkut
kokoelmat ovat kokonaan Lassi Nummi -aiheisia, ja muissa on artikkeleita paitsi
hänestä, muistakin yhdistykselle tärkeistä teemoista.
Seuran
toiminnassa on tärkeää vuorovaikutteisuus ja avoin dialogi. Yhdistys on
tapaamisfoorumi eri taustoista oleville, eri tavoin ajatteleville ja
eri-ikäisille, joille se tarjoaa osallistumis-, keskustelu- ja
kirjoitusmahdollisuuden. Keskustelu ja yhteistoiminta lisäävät eri ryhmien
keskinäistä ymmärrystä, osallisuutta ja mahdollisuutta rakentaa uutta
olemassaolevan kulttuurin pohjalle.
Järjestön
sivistyshanke on laaja. Yhdistys korostaa sivistystä jokaisen oikeutena ja
yhteistyön avaajana. Seura rummuttaa lukemisen puolesta vuosittain ilmestyvissä
huippuasiantuntijoiden kirjoittamissa kokoelmissa ja laajoissa, avoimissa
yleisötapahtumissaan. Luku- ja yhteistyötaidon rapautuminen on uhka
hyvinvoinnille ja tasa-arvolle.
Toiminta on
ajankohtainen, kun monissa kodeissa ei ole entiseen tapaan kirjahyllyjä jona
lukemisen antamat taidot vähenevät. Kirjastot ovat vaakalaudalla, ja kouluissa
on kirjallisuuden tunteja Euroopan minimi. Yliopistot heikentävät alan
opettajainkoulutusta ja tutkimuksen voimavaroja. Yhdistys puolustaa ja tukee
kirjastoja ja osallistuu rakentavaan kulttuurityöhön.
Mikä on
Jyväskylän Kevät?
Järjestettyään
vuosittain suuren määrän avoimia yleisötilaisuuksia eri paikkakunnilla
nimikkoseura päätti keskittää tilaisuudet vuosittain toistuvaksi tapahtumaksi.
Vuonna 2022 toteutuva Jyväskylän Kevät on jo kymmenes, ja sen rinnalle on
syntynyt Jyväskylän Syksy. Ne ovat uusimpia
kaupungin kulttuurivuodenaikoja. Mainittakoon, että Seppo Nummi oli yksi
kolmesta Jyväskylän Kesän perustajista. Kaksi muuta olivat Päivö Oksala ja Timo
Mäkinen.
Kaikille
avoin tapahtuma on palvellut valtakunnallisen yhdistyksen päämääriä erityisen
hyvin viime vuosina. Poikkeusaikana tapahtuma on uudistunut: nimikkoseura
järjestää sen etätilaisuuksina. Tämä on moninkertaistanut sekä yleisömäärän
että julkisuuden. Tarjolla on tuoreita näkökulmia ja uutta tutkimustietoa. Ote
on myönteinen, keskusteleva ja ratkaisukeskeinen.
Jyväskylän
Kevät tarjoaa kokoontumisia, keskusteluja ja kirjallisuustapahtumia. Se on
vuorovaikutteinen: useimmat tilaisuudet ovat webinaareja, joihin voi osallistua
Zoomissa ja Facebookissa kysymyksin ja kommentein.
Nykyaikaisesta
toiminnasta on tullut kiitosta myös ulkosuomalaisilta Heidän mukaansa monessa
Euroopan maassa ei tällaista kulttuurityötä ole vielä siirretty nettiin siinä
määrin kuin Suomessa.
Jyväskylän
Kevät kannustaa mukaan niitäkin, jotka olivat kaksi vuotta
poikkeustilanteessa ja jopa erossa muista ihmisistä. Tavoitteena on vahvistaa
jaksamista ja selviytymistä ja näyttää, että yhteisyys antaa apua ja tukea.
Samalla toiminta rakentaa järjestöjen välistä yhteistyötä tilanteessa, jossa
kolmas sektori on entistä tärkeämpi mutta myös keskinäisen avun ja yhteiskunnan
tuen tarpeessa.
Tapahtuma
on valtakunnallinen, mutta sillä on myös paikallinen merkitys. Se virkistää
kaupungin kulttuurielämää ja täydentää sitä niiltä osin, kuin sen jo nyt laajassa
kirjossa on tilaa uusille teemoille ja näkökulmille. Aiheet ovat ajankohtaisia
ja esiintyjät alojensa huippuasiantuntijoita.
Kuten
yliopistokaupungissa on paikallaan, kuullaan tutkimuksen nykytilanteesta.
Vuonna 2021 Jyväskylän Kevät ja Syksy olivat osa tutkitun tiedon teemavuoden
tilaisuuksia.
Jyväskylän
ja Helsingin yliopistoissa kansainvälisesti tärkeäksi eri tieteiden
yhdistäjäksi kehitetty semiotiikka valottuu, ja kulttuurihistoriasta saadaan
tuoretta tietoa. Humanistinen ala valottuu monipuolisesti. Tieteiden lisäksi
tapahtuma valottaa taiteiden nykytilaa.
Vuonna 2024 Jyväskylän Kevään teema Hyvinvointiin on samalla tavalla ajankohtainen kuin Suomen kirjallisuus ja Lassi Nummi, joka henkilöi suomalaisten ja eurooppalaista sivistystä. Voi sanoa Suomen syntyneen oman kielen, kansanrunouden, kirjallisuuden, taiteen ja tieteen varaan. Ennen niiden nousua moni ei hahmottanut sellaista kokonaisuutta kuin Suomi. Oli vain kunkin lähipiiri, asuinpaikka ja ehkä maakunta. Hyvinvointi on rakennettu yhdessä, ja yhdessä pohditaan sen ulottuvuuksia ja uudistumista kulttuurin eri aloilla.
Jokaisen
tämänvuotisen lähitilaisuuden, webinaarin ja verkkopuheenvuoron aihe on Jyväskylän
Keväässä sellainen, että Lassi Nummi kirjoitti ja puhui niistä paljon.
Kirjallisuus ja taide olivat hänen mukaansa tärkeä portti avariin näköaloihin,
ymmärrykseen ja empatiaan. Nummi kirjoitti yhä uudelleen rauhasta,
kirjallisuudesta, nuorista, eri-ikäisten kohtaamisista ja suhtautumisesta
ikäihmisiin.
Esiintyjät ovat oman alansa huippuosaajia: professoreita, tohtoreita, kirjailijoita ja kulttuurivaikuttajia. Jyväskylän Kevät on monessakin merkityksessä kirjallisuuden juhlaa. Tapahtuman suojelija Juha Kemppinen on ylilääkäri ja terapeutti, joka tuo puheenvuorossaan esille nykyisin uuden mutta itse asiassa ikivanhan näkökulman siihen, miten ihmisen henkinen hyvinvointi voi lisääntyä. Hän on kirjailija, kuten lähes kaikki tapahtuman esiintyjät.
Yliopistokaupungissa tarvitaan Jyväskylän Kevään kaltaista toimijaa. Ote on keskusteleva ja korostaa jokaisen mahdollisuutta aktiiviseen sivistysharrastukseen. Ote on myös rehdisti ratkaisukeskeinen ja pulmiin muutoksia etsivä.
Kevät
korostaa ymmärrystä, tiedettä, sivistystä, kansalaisuutta, ihmisten itsenäistä
ajattelua ja kriittisyyttä. Järjestäjät ja esiintyjät tekevät kaupungin imagon
ja asukkaitten hyväksi suuren palkattoman työn ja toivovat kaupungilta
yhteistyötä, arvonantoa, avoimuutta ja taloudellista tukea.
Kirjatyö
Yhdistys toivotti ensimmäisenä vuotenaan Lassi
Nummelle onnea laajalla juhlakirjalla Mutta kun olen runoniekka,
johon kirjoittivat ’melkein kaikki’ Tasavallan Presidentti Tarja Halosta,
arkkiatri Risto Pelkosta ja arkkipiispa Risto Paarmaa myöten.
Yhdistyksen
julkaisuissa on mukana nimekkäitä kirjailijoita, taiteilijoita ja
maailmankuuluja professoreita.
Yhdistyksen
viime aikojen julkaisuja voi hankkia nettikaupoista ja kustantajalta eli
Athanorilta. Muutamassa vähän vanhemmassa niteessä olivat mukana seuran
sisaryhdistykset, kuten Suomen sana ja Keski-Suomen kulttuuriyhdistys.
2023, Jos tahdot rauhaa. Toim. Elias Krohn ja Katriina Kajannes. Kulttuurivihkot
2022, ”Siivet
kuin siniset liekit” – esseitä Lassi Nummen tuotannosta. Toim. Katriina Kajannes
ja Lena Segler-Heikkilä. Atharor
2021, Hyvyys.
Toim. Katriina Kajannes. Athanor
2020, Puolesta
ja vastaan – esseitä kirjoista ja aatteista. Toim. Katriina Kajannes &
Matti Kuhna. Athanor
2019, Kirja,
muutosvoima. Toim. Katriina Kajannes. Athanor
2018, Muisti
ja uni kirjallisuudessa. Toim. Katriina Kajannes. Acta Semiotica Fennica,
Suomen Semiotiikan Seura
2018, Missä
mennään. Toim. Katriina Kajannes. Athanor
2017, Kirjailijapuheenvuoroja.
Toim. Antti Kajannes & Katriina Kajannes. Athanor
2016, Liekkiportti
- esseitä Lassi Nummen tuotannosta. Toim. Katriina Kajannes. Athanor
2012, Elämä,
kyllä – luemme Lassi Nummea. Toim. Katriina Kajannes & Mikko
Turunen. Kustannusosakeyhtiö Hai
2011, Ymmärrys
hoi! Kirja, läppäri ja muuttuva oppiminen. Toim. Kimmo Suomi & Katriina
Kajannes. Kustannusosakeyhtiö Hai
2011, Itä
meissä – artikkeleita ortodoksisesta kulttuurista ja suomalais-venäläisestä
vuorovaikutuksesta. Toim. Katriina Kajannes. Kustannusosakeyhtiö
Hai
2008, Mutta
kun olen runoniekka – juhlakirja 80-vuotiaalle Lassi Nummelle.
Toim. Katriina Kajannes. Ilias