Lassi Nummen seurassa

 

Jyväskylän Kevät -tapahtuman järjestää Lassi Nummen nimikkoseura. Se on valtakunnallinen kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys, joka on erikoistunut yleisötilaisuuksien lisäksi kirjatyötön. Tämä kirjoitus kertoo, miten järjestö syntyi ja millainen se on. Tekstin luettuaan tietää, miksi sen kotipaikka on Jyväskylä, miten se toimii ja miksi se toteuttaa Jyväskylän Kevään. – Ennen kuin yhdistystä esitellään tarkemmin: kuka Lassi Nummi oli?

 

 

Lassi Nummi

 

Lassi Nummi on kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettu modernisti, jonka kaunokirjallinen tuotanto ja muu elämäntyö ovat merkittäviä. Hän on erityisesti lyyrikkona Suomen kärkeä. Imperfekti on paikallaan puhuttaessa hänestä ihmisenä ja hänen elämästään. Aikamuoto vaihtuu luontevasti preesensiksi, kun on kyse hänestä kirjailijana: kuka Lassi Nummi oli, millainen lyyrikko ja prosaisti hän on?

 

 

Perhetausta

 

Lassi Nummi eli Lauri Yrjönpoika Nummi (9.10.1928–13.3.2012) syntyi monipuolisesti sivistyneiden vanhempien lapsena. Yrjö Alarik Nummi ja Ida Maria Nummi, o.s. Mahlberg tutustuivat toisiinsa Yhdysvalloissa toimivan kristillisen opiston ainoina suomalaisina opiskelijoina. Avioiduttuaan he olivat pitkään lähetystyössä Kiinassa, jossa syntyi esikoinen Yrjö. Äiti oli lempeä ja vieraanvarainen, ja hän säesti laulajia. Turussa matematiikkaa ennen ulkomaille lähtöään opiskellut isä harrasti koko ikänsä aktiivisesti eri taiteita ja tieteitä: hän sävelsi, sepitti runoja, julkaisi kirjoja, valokuvasi, maalasi ja oli kirkkorakennuksen arkkitehti. Lisäksi hän tutustui uusiin tieteellisiin julkaisuihin alkukielillä. Lähetysvuosien jälkeen isä opiskeli papiksi ja toimi vankilapappina ja rovastina, ja perheeseen syntyivät Lassi ja Seppo.

 

Isä näkyy ohjanneen poikia määrätietoisesti heidän tuleville aloilleen. Lassin hän opetti kirjoittamaan runoja antiikin mitoilla, mikä ei ollut lahjakkaallekaan koululaiselle helppoa. Maalausta ja piirtämistä harrastavasta Yrjöstä eli Ykistä tuli muotoilija, pianonsoittoon innostuneesta Seposta säveltäjä ja kulttuuriorganisaattori.

 

Poikien vartuttua Nummet muuttivat Kuopiosta Helsinkiin, ja Lassi kävi viimeisen lukioluokkansa Kallion yhteiskoulussa. Suomessa oli sotavuosien jälkeen uusien alkujen aika, ja nuoret oloivat siinä täysillä mukana. Yliopisto ja pääkaupungin tarjoamat mahdollisuudet ja laajeneva ystäväpiiri avarsivat veljesten maailmaa. Nuoret tulivat joukolla keskusteluihin ja musiikillisiin illanistujaisissa veljesten pappilakotiin. Osallistujissa oli tieteiden ja taiteiden tulevia suuria nimiä.  

 

Myös Pirkko ja Lassi Nummella oli myöhemmin kulttuurikoti, joka oli eräänlainen salonki heidän ja poikien eli Markuksen ja Ilarin suurelle ystävä- ja tuttavajoukolle. Siellä tavattiin, tutustuttiin, keskusteltiin innokkaasti ja pohjustettiin kulttuurihankkeita.

 

Vieraita tuli esimerkiksi Lahden kirjailijapäivien päätteeksi myös eri maista ja maanosista, ja he saivat näin kosketuksen suomalaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon. Pirkko Nummi oli ylihoitaja, ja tapaamisiin osallistui usein hänenkin työtovereitaan ja ystäviään, joissa oli lääketietieteen edustajia ja hoitoalan ihmisiä. Kulttuurin koko kenttä oli läsnä: kodissa kävi eri-ikäisiä taiteilijoita, tieteentekijöitä, päättäjiä ja nuorisoa. Mukana oli runoilijoita, prosaisteja, elokuvantekijöitä, teatteriväkeä, tietokirjailijoita, kirjallisuudentutkijoita ja kustannus- ja lehtialan edustajia.  

 

 

Kaunokirjallinen tuotanto

 

Lassi Nummen tuotantoonsa kuuluu lyriikkaa, kaksi romaania ja novelleja. Häneltä ilmestyi kolmisenkymmentä teosta, runoa ja proosaa. Lisäksi hän julkaisi kulttuuripakinoita, tutkielmia ja esseitä. On myös hänen yhdessä Ilari Nummen kanssa tekemiä elokuvakäsikirjoituksia ja ohjauksia sekä näytelmiä, joista niistäkin yksi on toteutettu Ilari Nummen kanssa.

 

Ensimmäinen Nummen kirja ilmestyi 1948. Se on salanimellä Jukka Kangas ilmestynyt vauhdikas nuorison seikkailuromaani Kaksi kokematonta nuorukaista maailmalla monen kokeneen konnan koulittavana.

 

Varsinaisia esikoisteoksia on kolme, kaikki vuodelta 1949. Ne ovat runokokoelmat Intohimo olemassaoloon ja Vuoripaimen sekä pienoisromaani Maisema. Samana vuonna ilmestyi omaleimainen Kulku-novelli. Niissä on välillä helähdyksiä romantisoinnista, symbolismista ja suomalaisesta kansanrunoudesta ja -perinteestä. Jo alun alkaen Nummi kuitenkin hakeutui sotia edeltäneestä ja niiden aikaisesta kansalliseen painottuvasta linjasta kansainväliseen. 1940- ja 50-luvun modernismi on elimellistä jatkoa sille 1920-luvun modernismille ja siihen kuuluvalle Tulenkantajien työlle, joka nykyaikaisti Suomen kirjallisuutta ja joka on osa maailmanlaajuista kirjallisuuden modernismia. 

Ristikoissa Nummi uudistaa novellimuotoa. Erityisen kiinnostava on hänen luomansa etsausnovelli. ”Chaconne” kokoelmasta Taivaan ja maan merkit on modernin lyriikan helmiä.

Runokirja Kuusimittaa ja muita säkeitä, joka on särjettyä muotoa käyttävä moderni eepos, on Suomen 1900-luvun lyriikan merkkiteoksia. Linna vedessä peilaa Suomen historiaa ja Olavinlinnan vaiheita, Kaksoiskuva ylistää elämää ja aviorakkautta. Joulukonsertto sisältää juhla- ja perherunoja kuten moni muukin Nummen kokoelma.

Hiidentyven ja Matkalla niityn yli aloittavat uuden jakson. Ilmaisu on hioutunut mestarilliseksi, sivumäärä kasvanut ja aines- ja sävyasteikko laajentunut. Suppeiden impressioiden ja mietelmien rinnalla on runoelmia ja laajoja taide- ja matka-aiheisia sarjoja. Viimeisissä kirjoissaan hän palaa lähelle, perheen ja lapsenlasten pariin.

 

Kirjailijakuvan piirteitä

Nummi uudistui lyyrikkona vuosikymmenestä ja vuodesta toiseen. Teokset ovat omailmeisiä, ja jokaisessa on erilainen rakenneidea. Lähes kaikki kirjat ovat huolellisesti hiottuja. Hän työskenteli määrätietoisesti ja täsmällisesti viimeistellessään yksityiskohtia lähes loputtomasti. Jopa jokainen säkeen sisennys oli tehtävä millimetrin tarkkuudella.

Vaikka teoksia on paljon ja ne ovat keskenään erilaisia, koko tuotannossa kertautuu joitakin linjoja. Niistä erityisen keskeisiä ovat impressiot, kulttuurisuus ja arvojen arviointi. Ensinnäkin suuri osa Nummen runoista perustuu katseen tai muistin nopeasti tavoittamalle vaikutelmalle. Ohikiitävän hetken kuvaajana Nummi piirtää runoissaan sensitiivisiä impressioita, joiden ainekset ovat esimerkiksi luonnosta, läheisistä ihmisistä ja matkoilta. Monessa runossa on teemana elämänilmiöiden ajallisuus. Ajan nopea riento tuo monesti haikean kokemuksen kaiken katoavuudesta, mutta yhtä usein se saa tajuamaan elämän ja sen hetkien kauneuden ja arvon.

Ohikiitävien vaikutelmien lisäksi on toinenkin keskeinen ainesten antaja, nimittäin kulttuuri eri muodoissaan. Kokoelmissa, runoissa ja proosassa on läsnä varsinkin Euroopan ja Kiinan historia, monesti taustana ja vertauskohtana nykyisyydelle. Naapurimaita, Eurooppaa ja kaukomaita edustaa usein jokin yksityiskohta niiden menneisyydestä, ja runon nykyhetken kautta eri ajat kietoutuvat toisiinsa. Matkoilla nähty rakennusperintö saa rikkaita merkityksiä, samoin vieraissa maissa nähnyt juhlat ja rituaalit. Monisäikeisen kokemuksen aineksia ovat etäisyys ja läheisyys, outous ja tuttuus, ja syntyy elämys siitä, että ihmisyys on ajasta aikaan samaa. Antiikin teoksesta kohdistuu tarkkailijaan ihmisen katse, ja toista on helppo ymmärtää. Kulttuurikaudet, filosofia ja muut tieteet ja ajattelutavat elävöityvät viittauksissa, metaforissa ja suorissa tai peitetyissä sitaateissa. Aiheet, otsikot ja rakenneideat ovat usein musiikista ja kuvataiteista, ja ilmaisukeinot myötäilevät näissä taiteenlajeissa esiintyviä.

Kolmanneksi Nummen lyriikassa on ihmisyyden ja arvojen syväluotausta, jonka merkittävyys kirkastuu lukijalle ehkä vasta, kun teosten ilmestymisestä on vuosia ja vuosikymmeniä. Kestävien arvojen etsintä ja asioiden puntarointi nousee esille, olipa teema rakkaus ja kuolema, perheonni, usko ja epäily, taide tai elämän ilot. Elämänviisautta on yhtä hyvin lyhyissä runoissa kuin laajoissa runoelmissa ja katsomuksellisissa sarjoissa. Arvojen punninta, elämän perustan kartoitus ja katsomuksellisuus ovat tärkeitä mm. teoksissa Ristikot, Kuusimittaa ja muita säkeitä, Lähdössä tänään, Linna vedessä ja Matkalla niityn yli. Ihmisyhteys ja -veljeys, toisten ymmärtäminen ja arvostus, vastuu ja avoin vuoropuhelu nousevat esille tavoittelemisen arvoisina asioina. Kun läheinen ympäristö ja oma perhe-elämä kertautuvat kokoelmissa, niiden tausta on sukupolvien ja ihmisten yhteisen maailman laajuinen.

 

Nummen tuotanto on ahkerassa tekstienvälisessä keskustelussa eri kausien kirjallisuuden ja muiden taiteiden kanssa. Hänen modernisminsa on läpikotaisin suomalaista, perin juurin eurooppalaista ja samalla kiistatta maailmanlaajaa. Varsinkin teoksessa Kuusimittaa ja muita säkeitä toisilleen etäisiltä tahoilta olevat ainekset kutoutuvat yhteen. Niitä on luonnonkulttuureista, antiikista, myyteistä, matkoista, eri maiden ja kausien taiteista, historiasta ja kokoelman syntykauden tapahtumista.

 

 

Käännöksiä, tunnustuksia ja tutkimuksia

 

Lassi Nummen teoksia on luettu ja luetaan paljon, ja hän oli suosittu kirjallisuus- ja kulttuuritilaisuuksien esiintyjä. Eräinä vuosikymmeninä väitettiin, että hän oli pappien saarnoissa useimmin viitattu kirjailija. Hänet tunnettiin myös henkevistä lehtipakinoista. Jokin hänen kirjoituksissaan ja kirjoissaan puhuttelee. Eri tehtävien hyvä hoitaminen, sosiaalisuus ja ystävällisyys lisäsivät hänen suosiotaan.

 

Kirjailija toimi useilla aloilla sillanrakentajana ja hyvien hankkeiden edistäjänä, mikä pantiin merkille ja mikä on yksi tausta hänen saamalleen arvostukselle. Hän oli Uuden Suomen kulttuuritoimittaja. Tärkeimpiä muista lehdistä, joihin hän kirjoitti, olivat Uusi Kuvalehti, Kauppalehti ja YV. Nummi vaikutti Raamatunkäännöskomitean kirjailijajäsenenä 1973–1990. Lisäksi hän oli aikaansaava järjestömies, joka toimi Suomen Kirjailijaliiton ja sananvapausjärjestö PEN-klubin puheenjohtajana ja hoiti erilaisia tehtäviä lukuisissa muissa järjestöissä. Häntä arvostettiin kansainvälisestikin, ja hän toimi eri yhteyksissä Suomen kulttuurin epävirallisena suurlähettiläänä. 

 

Nummen teksti koskettaa ja innostaa. Hänen runojaan lausutaan paljon. Niitä esitetään myös muissa maissa, ja hänen tuotannostaan on julkaistu useissa maissa artikkeleja ja esittelyjä. Eri puolilla maailmaa on pidetty Nummen tuotannosta yleisötilaisuuksia, esitelmiä ja alustuksia. Hänen runojaan on käännetty useille kielille. Niitä on ilmestynyt mm. ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, viroksi, ranskaksi, norjaksi, unkariksi, romaniaksi, venäjäksi ja puolaksi.

 

Nummella oli aikanaan merkittäviä saavutuksia, ja hän sai lukuisia tunnustuksia ja muita arvostuksen osoituksia. Seuraavassa mainitaan niistä esimerkkejä, mutta tämä luettelo ei ole kronologinen eikä tyhjentävä. Kirjailija vihittiin Helsingin yliopistossa filosofian kunniatohtoriksi 1986 ja teologian kunniatohtoriksi 2000, ja hän oli taiteilijaprofessori 1990–1995. Hänen saamiinsa palkintoihin ja tunnustuksiin kuuluvat mm. evankelis-luterilaisen kirkon kirjallisuuspalkinto ja myöhemmin kirkon Mikael Agricola -risti, Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto, Aleksis Kiven rahaston palkinto, P.E. Svinhufvudin muistosäätiön taidepalkinto, Otavan kunniapalkinto, Uuden Suomen Suometar-palkinto, Savonia-palkinto, V. A. Koskenniemi -palkinto, valinta vuoden runoilijaksi ja viidesti valtion kirjallisuuspalkinto, Pro Finlandia -mitali.

 

Lassi Nummen tuotannosta pidetyt luentosarjat ja harjoituskurssit ovat keränneet suuren opiskelijajoukon. Hänestä on ilmestynyt suuri määrä tutkimuksia, joista laajimmat ovat seuraavat:

  

Katriina Kajanneksen väitöskirja ”Maisema ulkona ja sisällä on sama”. Kognitioanalyyttinen tutkimus Lassi Nummen proosasta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 662. Helsinki 1997. 288 s.

Katriina Kajanneksen tutkimus Intohimo näkemiseen. Lassi Nummen varhaislyriikan kognitiivinen tulkinta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 901. Helsinki 2003. 361 s.

Mikko Turusen väitöskirja Haarautuvat merkitykset: Puukuvasto Lassi Nummen lyriikassa. Acta Universitatis Tamperensis, 1530. Tampere University Press. Tampere 2010. 411 s.

Heiltä kummaltakin on lisäksi suuri määrä tieteellisiä ja muita Nummi-artikkeleita.

Seuraavat opinnäytetyöt ovat merkittäviä:

Anja Salokannel: Traditio Lassi Nummen lyriikassa. Kotimaisen kirjallisuuden laudaturtyö. Helsingin yliopisto 1971.

Anna-Liisa Alanko: Kaksoisaurinko. Kontrapunktiset teemat Lassi Nummen lyyrisessä tuotannossa. Kotimaisen kirjallisuuden lisensiaatintutkielma. Joensuun yliopisto 1992.

 

Erikseen kannattaa mainita nimikkoseuran piirissä toimitetut Nummi-aiheiset kokoomateokset, joissa on useiden tutkijoiden artikkeleita.

 

 

Lassi Nummen nimikkoseura

 

Yhdistyksen tausta ja syntyvaiheet

Yhdistys syntyi 2.2.2008 Kuopiossa, kaupunginkirjaston juhlasalissa. Se sai ensimmäisenä vajaana toimintavuotenaan aikanaan laajan juhlakirjan ja seminaareja, ja varsinainen perustaminenkin sujui vauhdikkaasti. 

Yhdistys muodostettiin nopeasti, mutta sitä ennen seuraa oli toivottu jo pitkään. Jos syntyprosessin katsotaan alkaneen ensimmäisistä järjestöä koskevista ideoista, se oli kuitenkin pitkä, peräti kymmenen vuoden mittainen.

Kun Lassi Nummen 70-vuotisseminaari oli Jyväskylän yliopistossa vuonna 1998, Aarne Toivanen toivoi keskusteluissa Nummelle nimikkoseuraa. Hän oli Nummen läheinen ystävä ja pitkäaikainen työtoveri Raamatunkäännöskomiteasta, jossa hän oli sihteeri ja Nummi kirjailijajäsen. Toivasen toivomus vahvistui seuraavina vuosina vaatimukseksi. Gutta cavat lapidem, non vi sed saepe cadendo.

Kaksipäiväinen seminaari kokosi yliopiston suuren juhlasalin täpötäyteen innokkaita kuulijoita eri puolilta Suomea. Esiintyjiä olivat mm. Aarne Toivanen, Anna-Liisa Alanko, Irmeli Niemi, Teivas Oksala ja Pekka Lilja sekä Lassi Nummesta edellisenä vuonna väitellyt Katriina Kajannes ja kirjailijasta myöhemmin väittelevä Mikko Turunen. 

Iltajuhlassa Nummea lausuivat Anna-Liisa Alanko ja Jouko Heikkinen, ja Seppo Nummen sävellyksiä veljensä runoihin kuultiin Margareta Haverisen, Matti Piipposen ja Collin Hansenin tulkintoina. Yliopiston kirjastossa oli Lassi Nummi -kirjallisuuden näyttely, ja kirjailijan merkkipäivän kunniaksi julkaistiin artikkelikokoelma Suuri fuuga. Sen artikkeleihin viitataan vieläkin, ja niteen käytettävyyttä lisäsi Pirkko Nummen laatima luettelo miehensä runoihin tehdyistä sävellyksistä.   

Olihan nimikkoseura lopulta aikaansaatava. – Nimikkoseura perustetaan harvoin kirjailijan elinaikana. Tällä kertaa asiaa vauhdittivat Lassi Nummen ystävien toive ja yhteistyö ja se, että oli hänen juhlavuotensa: kirjailija täytti 80 vuotta 9.10.2008.  

Perustamisseminaarin ”Lassi Nummi, ajankohtainen modernisti” järjestivät valtakunnallinen kirjallisuusyhdistys Suomen sana ry ja Kuopion kaupunginkirjasto. Suomen sana oli jyväskyläläis-kuopiolainen yhdistys, joka keskittyi kirjallisuuden ja kielen ajankohtaisiin ilmiöihin yhteistyössä Keski-Suomen kulttuuriyhdistyksen kanssa. Näiden kahden seuran perustajista suurin osa oli eri alojen latinisteja ja samalla kirjallisuuden ja suomen kielen ystäviä.

Osmo Hänninen puhui runon tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille, ja Suomen kirjailijoiden nimikkoseurat ry:n puheenjohtaja Matti Nummenpää kertoi kirjailijaseuroista kulttuurin toimijoina. Aarne Toivasen puheenvuoro oli ”Lassi Nummi, raamatunsuomennoksen asiantuntija ja valpas unilukkari”. Katriina Kajannes valotti Lassi Nummen kirjailijakuvaa, ja opetusneuvos fil.tri Anna-Liisa Alanko puhui musiikillisista aineksista Lassi Nummen runoudesta.

Perustamiskokouksen puheenjohtaja oli Matti Nummenpää ja sihteeri Anneli Kankare. Lassi Nummen seura ry:n puheenjohtajaksi valittiin Katriina Kajannes Jyväskylästä ja varapuheenjohtajaksi Osmo Hänninen Kuopiosta. Hallituksen järjestäytymiskokous oli perustajaisten jälkeen, ja sitten aterioitiin ravintola Kummisedässä.

Yhdistyksen linjasta oli alun alkaen oltu yhteydessä Lassi Nummeen. Kun häneltä pyydettiin kirjallinen lupa seuraa varten, samalla keskusteltiin tulevan toiminnan päämääristä. Hän otti kantaa keskeisiin kysymyksiin mutta jätti sitten toimijoille vapaat kädet. Järjestön kotipaikaksi sopisi hänen mukaansa jokin kolmesta vaihtoehdosta, jotka olivat hänen koulukaupunkinsa Kuopio, asuinkaupunkinsa Helsinki ja Jyväskylä, jonka yliopistossa hänen tuotantoaan tutkittiin ja pidettiin esillä luennoilla, harjoituskursseilla ja seminaareissa. Hän antoi tukensa sille, että kotipaikka oli ensin Kuopio, ja sille, että se myöhemmin vaihtui Jyväskyläksi. Kirjailija kertoo kummastakin kaupungista artikkeleissaan ja runoissaan.

Ennen perustamislupaa Lassi Nummi edellytti, että järjestö ei keskittyisi pelkästään hänen tuotantoonsa ja persoonaansa vaan pitäisi esillä keskeisiä ja ajankohtaisia kirjallisuuden ja kulttuurielämän ilmiöitä. Vaatimattomana ja eri näkökohdat huomioon ottavana henkilönä Nummi pohti, mitä tehtävää ja merkitystä vain häneen huomionsa suuntaavalla yhdistyksellä olisi. 

 

Toimintaperiaatteet

Lassi Nummen seura ry tekee tunnetuksi Lassi Nummen tuotantoa ja elämäntyötä sekä edistää tutkimusta ja taiteellista toimintaa. Yhdistys järjestää yleisötapahtumia, kokoaa julkaisuja ja verkostoituu muiden kirjallisuus- ja kulttuuritoimijoiden kanssa. Yhdistys on puolueeton ja sitoutumaton ja tekee yhteistyötä kaikkien siihen valmiiden kanssa. Järjestö korostaa monia Nummellekin tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi lukemista ymmärryksen ja empatian lisääjänä, kirjastoja ja kirjallisuudenopetusta ja -tutkimusta.  

Seura toimii varsinkin Nummen edustamien ja hänelle läheisten organisaatioiden mutta myös muiden tahojen kanssa. Niitä ovat toiset järjestöt, kunnat, kirjastot, lehdet, yliopistot ja muut oppilaitokset. Kumppaneita ovat alusta asti olleet PEN-klubi, Suomen kirjailijaliitto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Raamatunkäännöskomitea sekä evankelis-luterilaiset ja ortodoksiset seurakunnat. Alkuvuosina yhteistyö oli kiinteää Suomen sana ry:n ja Keski-Suomen kulttuuriyhdistys ry:n kanssa – niin kiinteää, että ne lopuksi fuusioituivat nimikkoseuraan.

Nummen monumentaalinen elämäntyö ja sitä sivuavat kulttuuri-ilmiöt, hänen julkaisunsa ja niiden keskeinen aiheisto ovat ehtymätön ainesvarasto kulttuurityölle. Yhdistys pitää monin tavoin Lassi Nummen tuotantoa esillä. Puhutun ja painetun sanan keinoin se lisää ja uudistaa tietoa aiheesta. Tuoreet näkökulmat ja ajankohtainen tutkimustieto auttavat asiassa. Kaikille avoimeen toimintaan osallistuu muiden kirjallisuuden ja lausunnan harrastajien rinnalla joukko tutkijoita.

Nummi-tapahtumia on vuosittain, ja niitä on ollut mm. Helsingissä, Joensuussa, Kuopiossa, Jyväskylässä, Porissa, Viitasaarella ja Saarijärvellä. Suuret seminaarit ovat vetäneet salit täyteen kuulijoita ja keskustelijoita, ja osa tilaisuuksista on ollut pienempiä ryhmätapaamisia. Lassi Nummen 80-vuotisjuhlan lisäksi merkittävin oli 90-vuotistapahtuma Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa. Useassa seminaarissa on julkistettu yhdistyksessä koottu julkaisu. Jotkut kokoelmat ovat kokonaan Lassi Nummi -aiheisia, ja muissa on artikkeleita paitsi hänestä, muistakin yhdistykselle tärkeistä teemoista.

Seuran toiminnassa on tärkeää vuorovaikutteisuus ja avoin dialogi. Yhdistys on tapaamisfoorumi eri taustoista oleville, eri tavoin ajatteleville ja eri-ikäisille, joille se tarjoaa osallistumis-, keskustelu- ja kirjoitusmahdollisuuden. Keskustelu ja yhteistoiminta lisäävät eri ryhmien keskinäistä ymmärrystä, osallisuutta ja mahdollisuutta rakentaa uutta olemassaolevan kulttuurin pohjalle.

Järjestön sivistyshanke on laaja. Yhdistys korostaa sivistystä jokaisen oikeutena ja yhteistyön avaajana. Seura rummuttaa lukemisen puolesta vuosittain ilmestyvissä huippuasiantuntijoiden kirjoittamissa kokoelmissa ja laajoissa, avoimissa yleisötapahtumissaan. Luku- ja yhteistyötaidon rapautuminen on uhka hyvinvoinnille ja tasa-arvolle.

Toiminta on ajankohtainen, kun monissa kodeissa ei ole entiseen tapaan kirjahyllyjä jona lukemisen antamat taidot vähenevät. Kirjastot ovat vaakalaudalla, ja kouluissa on kirjallisuuden tunteja Euroopan minimi. Yliopistot heikentävät alan opettajainkoulutusta ja tutkimuksen voimavaroja. Yhdistys puolustaa ja tukee kirjastoja ja osallistuu rakentavaan kulttuurityöhön.

 

Mikä on Jyväskylän Kevät?

 

Järjestettyään vuosittain suuren määrän avoimia yleisötilaisuuksia eri paikkakunnilla nimikkoseura päätti keskittää tilaisuudet vuosittain toistuvaksi tapahtumaksi. Vuonna 2022 toteutuva Jyväskylän Kevät on jo kymmenes, ja sen rinnalle on syntynyt Jyväskylän Syksy. Ne ovat uusimpia kaupungin kulttuurivuodenaikoja. Mainittakoon, että Seppo Nummi oli yksi kolmesta Jyväskylän Kesän perustajista. Kaksi muuta olivat Päivö Oksala ja Timo Mäkinen.

 

Kaikille avoin tapahtuma on palvellut valtakunnallisen yhdistyksen päämääriä erityisen hyvin viime vuosina. Poikkeusaikana tapahtuma on uudistunut: nimikkoseura järjestää sen etätilaisuuksina. Tämä on moninkertaistanut sekä yleisömäärän että julkisuuden. Tarjolla on tuoreita näkökulmia ja uutta tutkimustietoa. Ote on myönteinen, keskusteleva ja ratkaisukeskeinen.

 

Jyväskylän Kevät tarjoaa kokoontumisia, keskusteluja ja kirjallisuustapahtumia. Se on vuorovaikutteinen: useimmat tilaisuudet ovat webinaareja, joihin voi osallistua Zoomissa ja Facebookissa kysymyksin ja kommentein.

 

Nykyaikaisesta toiminnasta on tullut kiitosta myös ulkosuomalaisilta Heidän mukaansa monessa Euroopan maassa ei tällaista kulttuurityötä ole vielä siirretty nettiin siinä määrin kuin Suomessa.

 

Jyväskylän Kevät kannustaa mukaan niitäkin, jotka olivat kaksi vuotta poikkeustilanteessa ja jopa erossa muista ihmisistä. Tavoitteena on vahvistaa jaksamista ja selviytymistä ja näyttää, että yhteisyys antaa apua ja tukea. Samalla toiminta rakentaa järjestöjen välistä yhteistyötä tilanteessa, jossa kolmas sektori on entistä tärkeämpi mutta myös keskinäisen avun ja yhteiskunnan tuen tarpeessa.  

 

Tapahtuma on valtakunnallinen, mutta sillä on myös paikallinen merkitys. Se virkistää kaupungin kulttuurielämää ja täydentää sitä niiltä osin, kuin sen jo nyt laajassa kirjossa on tilaa uusille teemoille ja näkökulmille. Aiheet ovat ajankohtaisia ja esiintyjät alojensa huippuasiantuntijoita.

 

Kuten yliopistokaupungissa on paikallaan, kuullaan tutkimuksen nykytilanteesta. Vuonna 2021 Jyväskylän Kevät ja Syksy olivat osa tutkitun tiedon teemavuoden tilaisuuksia.

 

Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa kansainvälisesti tärkeäksi eri tieteiden yhdistäjäksi kehitetty semiotiikka valottuu, ja kulttuurihistoriasta saadaan tuoretta tietoa. Humanistinen ala valottuu monipuolisesti. Tieteiden lisäksi tapahtuma valottaa taiteiden nykytilaa.

 

Vuonna 2024 Jyväskylän Kevään teema Hyvinvointiin on samalla tavalla ajankohtainen kuin Suomen kirjallisuus ja Lassi Nummi, joka henkilöi suomalaisten ja eurooppalaista sivistystä. Voi sanoa Suomen syntyneen oman kielen, kansanrunouden, kirjallisuuden, taiteen ja tieteen varaan. Ennen niiden nousua moni ei hahmottanut sellaista kokonaisuutta kuin Suomi. Oli vain kunkin lähipiiri, asuinpaikka ja ehkä maakunta. Hyvinvointi on rakennettu yhdessä, ja yhdessä pohditaan sen ulottuvuuksia ja uudistumista kulttuurin eri aloilla. 

 

Jokaisen tämänvuotisen lähitilaisuuden, webinaarin ja verkkopuheenvuoron aihe on Jyväskylän Keväässä sellainen, että Lassi Nummi kirjoitti ja puhui niistä paljon. Kirjallisuus ja taide olivat hänen mukaansa tärkeä portti avariin näköaloihin, ymmärrykseen ja empatiaan. Nummi kirjoitti yhä uudelleen rauhasta, kirjallisuudesta, nuorista, eri-ikäisten kohtaamisista ja suhtautumisesta ikäihmisiin.

 

Esiintyjät ovat oman alansa huippuosaajia: professoreita, tohtoreita, kirjailijoita ja kulttuurivaikuttajia. Jyväskylän Kevät on monessakin merkityksessä kirjallisuuden juhlaa. Tapahtuman suojelija Juha Kemppinen  on ylilääkäri ja terapeutti, joka tuo puheenvuorossaan esille nykyisin uuden mutta itse asiassa ikivanhan näkökulman siihen, miten ihmisen henkinen hyvinvointi voi lisääntyä. Hän on kirjailija, kuten lähes kaikki tapahtuman esiintyjät. 

Yliopistokaupungissa tarvitaan Jyväskylän Kevään kaltaista toimijaa. Ote on keskusteleva ja korostaa jokaisen mahdollisuutta aktiiviseen sivistysharrastukseen. Ote on myös rehdisti ratkaisukeskeinen ja pulmiin muutoksia etsivä. 

 

Kevät korostaa ymmärrystä, tiedettä, sivistystä, kansalaisuutta, ihmisten itsenäistä ajattelua ja kriittisyyttä. Järjestäjät ja esiintyjät tekevät kaupungin imagon ja asukkaitten hyväksi suuren palkattoman työn ja toivovat kaupungilta yhteistyötä, arvonantoa, avoimuutta ja taloudellista tukea.

 

 

Kirjatyö

Yhdistys toivotti ensimmäisenä vuotenaan Lassi Nummelle onnea laajalla juhlakirjalla Mutta kun olen runoniekka, johon kirjoittivat ’melkein kaikki’ Tasavallan Presidentti Tarja Halosta, arkkiatri Risto Pelkosta ja arkkipiispa Risto Paarmaa myöten.

Yhdistyksen julkaisuissa on mukana nimekkäitä kirjailijoita, taiteilijoita ja maailmankuuluja professoreita.

Yhdistyksen viime aikojen julkaisuja voi hankkia nettikaupoista ja kustantajalta eli Athanorilta. Muutamassa vähän vanhemmassa niteessä olivat mukana seuran sisaryhdistykset, kuten Suomen sana ja Keski-Suomen kulttuuriyhdistys.

 

2023, Jos tahdot rauhaa. Toim. Elias Krohn ja Katriina Kajannes. Kulttuurivihkot

2022, ”Siivet kuin siniset liekit” – esseitä Lassi Nummen tuotannosta. Toim. Katriina Kajannes ja Lena Segler-Heikkilä. Atharor  

2021, Hyvyys. Toim. Katriina Kajannes. Athanor

2020, Puolesta ja vastaan – esseitä kirjoista ja aatteista. Toim. Katriina Kajannes & Matti Kuhna. Athanor

2019, Kirja, muutosvoima. Toim. Katriina Kajannes. Athanor

2018, Muisti ja uni kirjallisuudessa. Toim. Katriina Kajannes. Acta Semiotica Fennica, Suomen Semiotiikan Seura

2018, Missä mennään. Toim. Katriina Kajannes. Athanor

2017, Kirjailijapuheenvuoroja. Toim. Antti Kajannes & Katriina Kajannes. Athanor

2016, Liekkiportti - esseitä Lassi Nummen tuotannosta. Toim. Katriina Kajannes. Athanor

2012, Elämä, kyllä – luemme Lassi Nummea. Toim. Katriina Kajannes & Mikko Turunen.  Kustannusosakeyhtiö Hai

2011, Ymmärrys hoi! Kirja, läppäri ja muuttuva oppiminen. Toim. Kimmo Suomi & Katriina Kajannes. Kustannusosakeyhtiö Hai

2011, Itä meissä – artikkeleita ortodoksisesta kulttuurista ja suomalais-venäläisestä vuorovaikutuksesta. Toim. Katriina Kajannes. Kustannusosakeyhtiö Hai  

2008, Mutta kun olen runoniekka – juhlakirja 80-vuotiaalle Lassi Nummelle. Toim. Katriina Kajannes. Ilias